Eläinten oikeuksista

Oikeus ruokaan, veteen ja suojaan toteutuu lemmikki- ja tuotantoeläinten kohdalla tällä hetkellä poikkeuksetta melko hyvin, jos mukaan ei lasketa eläinsuojelutapauksia. Oikeus nauttia elämästä, oikeus lajitoveriin, oikeus olla yksilö, oikeus fyysiseen koskemattomuuteen, oikeus äitiin ja oikeus arvokkaaseen vanhuuteen kuulostavat vähintäänkin kohtuullisilta pyynnöiltä, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että on paljon eläimiä, joiden kohdalla oikeudet eivät toteudu lainkaan.

Oikeus nauttia elämästä

Nykyajan tuotantoeläimistä valtaosa ei näe koko elämänsä aikana päivänvaloa muulloin kuin kävellessään teurasautoon. Ne eivät koskaan pääse nauttimaan auringosta, tuulesta, sateesta tai raikkaasta ilmasta. Tästä kärsivät mm. siat, broilerit, osa lehmistä ja valtaosa munivista kanoista. Ne elävät ahtaasti ja niiden liikkumista on rajoitettu. Noin 60% maamme navetoista on parsinavettoja, joissa lehmä on kytkettynä koko talvikauden. Emakkosikaloissa emakot joutuvat viettämään kuukauden jaksoja emakkohäkeissä, jossa ne eivät pääse edes kääntymään. Tällaisissa olosuhteissa eläimillä ei ole mahdollisuutta valita makuupaikkaansa, ei mahdollisuutta juosta, ei mahdollisuutta seurustella muiden lajitoverien kanssa eikä mahdollisuutta toteuttaa oikeastaan minkäänlaista lajityypillistä käyttäytymistä.

Oikeus lajitoveriin

Jimi and Poni

Suurin osa kotieläimistä on laumaeläimiä. Ne eivät voi psyykkisesti hyvin, jos niillä ei ole lauman turvaa ja seuraa. Vaikka joku eläin olisi lauman arvojärjestyksessä alimmaisena, se mielummin pysyy laumassa kuin olisi yksin. On surullista nähdä yksinäisiä hevosia, jotka seisovat apaattisena ilman lajitoveria. Suosituksissa sanotaan, että esim. hevosilla pitäisi olla näköyhteys muihin hevosiin, mutta tarkkaillessa hetken hevoslaumaa ymmärtää ettei se ole riittävä. Hevoset leikkivät keskenään ja rapsuttelevat toisiaan. Yksinäisyydestä kärsivät usein myös kanit ja marsut. Ihminen ei voi ikinä korvata lajikumppanin seuraa. Lajikumppania valitessa täytyy tietenkin ottaa huomioon, mikä on kyseiselle eläinlajille luonnollinen laumamuoto. Toinen ääripää lauman puuttumiselle on liian iso lauma. 10 000 broileria samassa hallissa ei ole luonnollinen lauma ja kanat kärsivät siitä, etteivät ne voi muodostaa luonnollista nokkimisjärjestystä.

Oikeus olla yksilö

Isabella

Eläimet ovat yksilöitä. Niillä on erilaisia luonteenpiirteitä ja ne tekevät erilaisia valintoja. Tehotuotannossa eläimet ovat hädintuskin numeroita. Varsinkin kanat ja broilerit käsitetään yhtenä massana ja kuolleisuus lasketaan prosentteina. Valtavissa tuotantolaitoksissa yksilölliset tarpeet eivät pääse toteutumaan mitenkään.

Oikeus fyysiseen koskemattomuuteen

Animalian-näyttely-293

Fyysisellä koskemattomuudella tarkoitetaan, että eläimelle ei tuoteta tahallisesti tuskaa tai kärsimystä. Koe-eläimillä tätä oikeutta ei valitettavasti ole. Tieteen nimissä erilaisilla eläimillä tehdään mitä ihmeellisimpiä kokeita, jotka ovat eläimille kivullisia, ahdistavia ja jopa kuolettavia. Ei riitä, että eläinkokeet rajoittuisivat lääketieteeseen, vaan niillä testataan mm. kemikaaleja, päihteitä ja myrkkyjä. Myöhemmin on huomattu, että kaikki eläinkokeet eivät edes anna luotettavaa tulosta, kun tuotetta on alettu käyttämään ihmiseen. Myös sotateollisuudessa tehdään erilaisia eläinkokeita. On täysin käsittämätöntä että ihminen riistää eläimen vapauden ja kiduttaa sitä tutkiakseen keinoja kehittää mahdollisimman tehokkaita joukkotuhoaseita. Koe-eläiminä käytetään rottien lisäksi mm. pupuja, marsuja, koiria, sikoja ja apinoita.

Oikeus äitiin

ESR 023

Kissojen ja koirien oikeasta vieroitusiästä pidetään yleensä tarkasti huolta. Valitettavasti oikeus äidin maitoon, läheisyyteen, huolenpitoon ja kasvatukseen ei kuulu tuotantoeläinten poikasten oikeuksiin. Kaikki kukkopojat tapetaan päivän ikäisinä. Myöskään kanatiput eivät koskaan tapaa emoaan. Emakko ei pysty huolehtimaan possuista, koska on lukittu porsituskarsinaan. Possut saavat imeä noin 4-5 viikkoa, jonka jälkeen ne erotetaan äidistään. Luonnollinen vieroitusikä olisi 12-17 viikkoa. Lypsylehmien vasikoiden kohdalla yleinen käytäntö on erottaa vasikka äidistään sen jälkeen kun emo on nuollut sen puhtaaksi ja juonut ternimaidon. Emolehmä leimaantuu vasikkaan heti syntymän jälkeen ja vasikan poisvieminen aiheuttaa sille huomattavaa stressiä. Normaalisti emo ja vasikka olisivat yhdessä 8-12 kuukautta. Vasikka viedään yksittäiskarsinaan, jossa se pidetään korkeintaan 8-viikkoiseksi ennen vasikkaryhmäkarsinaan yhdistämistä. Emon antamaan turvaan ja huolenpitoon ei ole minkäänlaista mahdollisuutta. Jos joku tekisi tämän saman koiran tai kissojen poikasille, se olisi eläinsuojelurikos.

Oikeus arvokkaaseen vanhuuteen

Uus kamera + tyttöjen viikonloppu 026

Lemmikit ovat tässäkin asiassa erikoisasemassa. Niistä yleensä pidetään huolta niiden elämän loppuun asti, tarjotaan kalliit lääkehoidot ja erikoisruuat sekä lopetuksesta huolehditaan hyvissä ajoin ennen kuin kivut alkavat hallitsemaan elämää. Ne saavat kauniin hautapaikan kotipihalta, lemmikkieläinten hautausmaalta tai tuhkat levitetään johonkin lemmikille rakkaaseen paikkaan tai kauniiseen maisemaan. Tuotantoeläimet kuljetetaan ahtaasti teurastamolle, ne kävelevät teurastamolinjalle, niiden elämä päättyy pulttipyssyllä tainnuttamiseen ja verenlaskuun ja hetkessä ne ovat kaupan kylmäaltaassa fileenä, lapana, jauhelihana tai pihvinä. Kukaan ei muista niitä, kukaan ei pidä niiden elämää arvokkaana. Tuotantoeläimet elävät vain murto-osan luonnollisen pituisesta elämästä. Munijakanat teurastetaan noin puolitoistavuotiaana, kun tehokkain munintavaihe on ohi. Kana eläisi normaalisti noin seitsemän vuotta. Lypsylehmät eläisivät jopa 20-vuotiaaksi, mutta niiden elämä päättyy noin neljävuotiaana. Poronlihaa pidetään yleensä eettisenä vaihtoehtona, mutta suurin osa poroistakin teurastetaan jo puolivuotiaana. Hevonen lasketaan yleensä lemmikkieläimiin, mutta senkään vanhuus ei ole aina rauhaisaa eläkepäivien viettoa. Kun aktiivinen käyttöikä alkaa olla ohi, hevosesta hankkiudutaan usein eroon myymällä tai viemällä se teuraaksi. Vanha hevonen voi kokea stressiä jatkuvista kodinvaihdoista, mutta teurastaminenkaan ei kauhean reilulta palvelukselta ystävälle kuulosta. Miten olisi jos eläimen ottaessan olisi valmis huolehtimaan siitä myös eläkevuosina?

Tästä listasta uupuu vielä moni muukin oikeus ja edes kaikki väärinkohdellut eläinryhmät eivät saaneet mainintaa. Turkistarhaus on yksi suurimmista ja turhimmista eläimiin kohdistuvasta tuotantomuodoista. Turkiseläimet saavat olla kylläkin ulkona, mutta niillä ei ole mahdollisuus paeta tuulta tai lämpötilan vaihteluita. Ne eivät koskaan pääse kokemaan maata jalkojensa alla, niiden reviiri on kutistunut hehtaareista alle neliömetrin kokoiseen verkkopohjaan.

Ihminen on ottanut eläimet itselleen hyötykäyttöön. Onnekkaimmat pääsevät lemmikeiksi, osa harrastusvälineiksi ja osa lyhyen, ankean elämän jälkeen ruuaksi lautaselle. Miksi osa eläimistä nähdään tovereina, osa ruokana? Kaikki ne siat, kanat ja lehmät ja muut tuotantoeläimet eivät edelleenkään tunne tuulta kasvoillaan tai auringon lämpöä ihollaan. On julmaa, että riistämme niiltä pienimmätkin elämän nautinnot. Ne ovat vain tuotteita ilman yksilöarvoa. Toivon, että joku päivä ihmiskunta katsoessaan historiaan kauhistelisi tätä hetkeä ja miten olemme käsitelleet eläimiä. Samalla tavalla kuin nyt katselemme taaksepäin ja kauhistelemme naisten asemaa tai rotusortoa. Ehkä nyt on tullut se aika muutokselle, astua irti perinteistä ja vaatia eläinten hyväksikäytön lopettamista. Ehkä valinnan voi tehdä jo tänään.

Top